Tags

, , , , ,

Blogeissani on sivuttu oppimista ja opettamista, mutta lähinnä vain lasten ja nuorten näkökulmasta. Nyt meillä on mahdollisuus kurkistaa hieman aikuisopiskelijan arkeen, kun bloggaajaäiti, Tyylisuuntauksia-blogin Jarna, valottaa opiskeluitaan näin vanhemmalla iällä ja erityisesti jaksamistaan pienten lasten äitinä. Vieraskynäpalstan toinen postaus julkaistaan siis Jarnan haastattelun muodossa.

Hei Jarna, olet täysipäiväinen opiskelija, neljän lapsen äiti, osallistut yhdistystoimintaan, harrastat paljon, olet aktiivinen bloggaaja ja järjestit lisäksi omat häänne syksyllä. Miten ehdit – ja ennenkaikkea jaksat – kaiken tämän?

Ihminen jaksaa sitä mitä hän rakastaa. Mutta tottakai olen ollut jaksamiseni äärirajoilla ajoittain.

Olet siis joutunut pohtimaan omaa jaksamistasi paljon, mutta varmaankin löytänyt kultaisen keskitien opintojesi ja perhe-elämän välille. Mitä neuvoja antaisit muille kiireellisille perheenäideille?

Priorisoi. Delegoi. Älä tee itsestäsi korvaamatonta. Jousta tarvittaessa. Yritä nukkua riittävästi, edes 5h/yö (joka tosin useimmille on liian vähän eikä sillä jaksa montaa viikkoa). Mies ja lapset mukaan kotitöihin, kollegat tekemään yhdessä isompia projekteja.

Lisäksi käytä hyödyksi “luppotunnit”, esim. illalla ennen nukkumaanmenoa itse usein teen postauksia valmiiksi luonnoksiin, josta voin niitä julkaista sopivaan tahtiin.

Aikataulutus on itselleni tärkeää: lauantaisin on suursiivouspäivä, keskiviikkoilta miehen oma ilta, tiistaina minun jne. Meidän perheessä jokainen tietää vastuualueensa, jolloin riitoja tulee vähemmän. Minulle kuuluu vaatehuolto ja ruuanlaitto, miehelle auto, kaupassa käynnit, lattian pesut, teinit siivoavat omat huoneensa ja vessan/kylppärin jne.

Hyviä neuvoja! Mutta mitkä olisivat vinkkisi nuoremmille opiskelijoille jaksamisen kannalta? Nykyäänhän monet nuoret opiskelijat voivat huonosti ja elämänhallinta on kateissa.

Kannattaa huolehtia vuorokausirytmistä, monipuolisesta ja mielellään puhtaasta ravinnosta, sosiaalisista suhteista ja itsestään ylipäätään. Oman itsensä kuuntelu on tärkeää. Mittava ahdistus ei kuulu peruselämään. Jos ennen tenttejä on niin huono olo, että oksettaa, kannattaa miettiä onko tavoitteet liian korkealla. Epämääräinen katastrofipelko taas usein johtuu roikkuvista tai ratkaisemattomista asioista ja niihin auttaa hommiin tarttuminen. Mikäli huono olo on pitkäkestoista, kannattaa tarttua psykologin palveluihin ja muuhun opiskelijahuoltoon.

Päihteiden käyttöä, energiajuomia ja nikotiinivalmisteiden ottamista kannattaa miettiä kaksi kertaa. Myös nuuska on vaarallista. Itse lasken energiajuomat hyvin haitallisiksi terveydelle enkä suosittele niiden nauttimista lainkaan. Vihreä tee ja hyvä kahvi piristää, kun lisänostetta tarvitsee. Samoin raakasuklaa ja tumma, vähintään 70% suklaa.

Uniongelmiin ei kannata hakea kovin herkästi (jos ollenkaan) lääkkeitä, vaan kannattaa huolehtia päivittäisestä ulkoilusta, puhtaista vuodevaatteista, tuuletetusta makuuhuoneesta ja kenties illalla pienestä hiilaripitoisesta iltapalasta. Banaanissa ja kalkkunassa on tryptofaania, joka auttaa unen saamisessa. Kovin raskasta illallista kannattaa vältellä, se saattaa pitää hereillä. Toisaalta, jos olet päivän mittaan ollut kiireinen ja laiminlyönyt syömisiä, mikään ei estä syömästä kohtuukokoista pasta-ateriaa, jos ei esim. närästä sen jälkeen. Alkoholin avulla ei kannata opetella nukahtamaan, se voi johtaa alkoholisoitumiseen.

Nämä neuvot varmasti auttavat eteenpäin. Myös blogissasi korostat terveellisten elämäntapojen merkitystä, sieltä voi jokainen ainakin etsiä hyviä ja helppoja ruokavinkkejä, joilla jaksaa paremmin kuin vaikkapa tuon energiajuoman turvin.

Jaksaminen on esillä myös työelämässä, kun yhä useampi aikuinen vaihtaa alaa. Mitkä ovat terveisesi uranvaihtoa pohtiville?

Vaihtelu virkistää. Yhdessä yössä ei ratkaisuja kannata tehdä, mutta usein sisältä kumpuavaa muutoksen tarvetta kannattaa kuunnella.

Miten itse päädyit lähteä opiskelemaan uutta alaa?

Tunsin, etten voi mitenkään palata vanhaan. Kuuntelin sisäistä ääntäni.

Miltä tuntui palata koulunpenkille aikuisena? Onko opiskelu vastannut odotuksiasi?

Paluu oli hurjan pelottavaa.  Kuvittelin etten voi enää omaksua mitään uutta ja etten ensinnäkään pääsisi pääsykokeista läpi. Mutta toisin kävi. Pääsin eka yrittämällä haluamaani opiskelupaikkaan sisään ja olen omaksunut hillittömän paljon uusia asioita. Opiskelu ei ole ollut ihan niin raskasta kuin kuvittelin, mutta yllättävää on ollut huomata, että stressinsietokykyni ei enää ole niin hyvä kuin nuorempana. Nuorena viipotin menemään ja luotin itseeni täysiä, nuoruuden kaikella intensiteetillä. Nykyisin olen tietoinen elämän realiteeteista eri tavalla ja siitä on ollut jopa haittaa!

Hassua, luulisi stressinsietokyvyn ja itseensä luottamisen olevan juuri toisin päin :)

Miten kuvailisit opettajien ja opiskelijoiden suhdetta toisiinsa oppilaitoksessasi? Entä opiskelijoiden välisiä suhteita?

Opettajia on moneen lähtöön, kuten opiskelijoitakin. On mahtavaa saada asiantuntevaa ja ajantasaista opetusta, mutta toisaalta tunnen syvää myötähäpeää opettajaa kohtaan, joka ei ylläpidä professionaalisuuttaan. Osa opetuksesta on luokattoman huonoa. Onneksi vastapainona on uskomattoman hyvää, professoritason opetusta. Ja tämä kaikki meillä Suomessa ilmaiseksi, jota arvostan suuresti! Opiskelijat ovat monen ikäisiä ja erilaisista lähtökohdista, joten opiskelijakunta on varsin heterogeenistä. Ainoastaan sukupuolijakauma ei ole tasapuolinen. Jokainen löytää pitkän opiskelunsa kestäessä ne “omat ihmiset”. Itse perheellisenä en kovin paljoa osallistu mihinkään vapaa-ajan rientoihin.

Varsinkin ammattialojen opettajien työn määrä tuntuu olevan suuri, kun pitäisi olla päivittämässä tietotaitoaan tuon tuostakin. Kieltenopettajana ammattialan tuntemuksen lisäksi myös omaa kielitaitoaan pitää ylläpitää ja kehittää jatkuvasti. On kuitenkin harmi, jos opetus ei vastaa sitä tasoa, mitä sen pitäisi olla, tai jos opetuksen laatu vaihtelee huomattavasti.

Näin opettajana minua tietenkin myös kiinnostaa, kuinka paljon opinnoissasi puhutaan eri opiskelustrategioista, koska opiskelijoitahan tulisi opastaa juuri siihen itseohjautuvuuteen. Tämä korostuu nimenomaan tilanteessa, jos opettajasta ei saa kaikkea tietoa irti.

Meillä ei valitettavasti ole annettu opetusta juuri lainkaan opiskelustrategioihin liittyen. Onneksi mieheni on hiukan avittanut minua kehittämään jonkinlaista omaa opiskelutyyliä.

Tämä on yllättävää, korostetaanhan opiskelustrategioiden esilletuomista jo opettajankoulutuksessa, täydennysopinnoissa ja alan kirjallisuudessa. Tämä onkin aihe, josta tulen bloggaamaan kevään mittaan, ja onneksi näistä asioista löytyy paljon tietoa niin netistä kuin useista kirjoista. Onko sinulla itselläsi tiettyjä opiskelutaktiikoita?

Pääsykokeeseen lukiessa käytin mind mapia, tenttiin lukiessa yritän muistaa käyttää ssmk-tekniikkaa:  silmäile, syvennä, muistele, kertaa.

Tehokas ja helposti opittava tekniikka!

Kerro opintoihisi kuuluvista pakollisista kieliopinnoista. Onko näiden lisäksi mahdollista valita muita kieliä?

Pakollisia ovat suomi, ruotsi ja englanti. Vapaasti voi valita todella laajasta kielitarjottimesta mieleisiä lisäkieliä.

Se, että sekä ruotsi että englanti on pakollisten listalla peruskoulun jälkeen, voi tulla monelle yllätyksenä! Kuulostaa hienolta, että teillä on mahdollista valita useasta kielestä, toivottavasti monet hyödyntävät tämän tilaisuuden.

Kahden koululaisen äitinä olet ollut kosketuksissa myös koulumaailmaan. Mitkä asiat nykykoulussa näet parempina kuin omina kouluvuosinasi? Entä missä olisi mielestäsi parantamisen varaa?

Opettajat ovat turvattomampia ja keinottomampia erilaisten häirikköoppilaiden edessä. Väkivallan uhka on todellinen. Toisaalta monissa kouluissa on kiusaamisen suhteen nollatoleranssi ja siihen todella pyritään. Kiusaamiset on saatu aina kuriin, kun niitä on orastavana esiintynyt.

Vanhempien ja opettajien yhteistyöfoorumi Wilma on sekä hyvä että huono. Hyvää on paljon, mm. vaivaton yhteydenpito ja opettaja saa itse päättää koska käy Wilmaa läpi. Opettajan ei tarvitse olla puhelimen päässä tavattavissa niin paljoa eikä tarvitse pyöritellä reissuvihkoja. Viestit myös päätyvät perille varmasti.

Huonoa Wilmassa on, ettei se tavoita juuri köyhimpiä ja syrjäytyneimpiä vanhempia. Ja toisaalta kynnys kertoa erilaisista asioista on opettajilla toisinaan hiukan liiankin löyhä. Mielestäni teini-ikään kuuluu kaikenlaista lieveilmiötäkin ja opettajat voisivat joskus laskea kymmeneen ennen kuin päästävät näppäinkäden irti. Tietenkin todellisista ongelmatilanteista tulee infota kotia, mutta tyyliin “Oppilas söi purkkaa tunnin alussa” ei ole tarpeellista viestintää.

Monet koulurakennukset ovat moderneja ja toimivat hyvissä tiloissa, mutta yhä edelleen on erittäin epäsopivia koulurakennuksia ja homekouluja, joissa sekä opettajien että koululaisten on huono olla ja työskennellä.

Järjestään nykyisin tuntuvat opetusluokat olevan liian suuria. Erityisopetukseen ei aina pääse, vaikka tarvetta olisi. Integrointi on kaunis ajatus, mutta ei todellakaan aina toteudu ajatellulla tavalla. Lisäksi kouluavustajan saaminen pitäisi olla kivutonta ja helppoa, se palvelisi kaikkien etuja ja työllistäisi ihmisiä.

Voi olla, että turvattomuuden tunne riippuu koulusta, asuinalueesta ja paikkakunnan koostakin. Samoin viestittelyn määrä tai kynnys on varmasti koulu- ja opettajakohtainen! Ja ikävää on, että noiden rakennusten kunto ja ryhmien koko voi olla huononlainen jo ihan sieltä hoitovuosista lähtien.

Olet ollut pienimpien lastesi kanssa pitkään kotona ennenkuin he menivät hoitoon. Mitä mieltä olet pitkään pinnalla olleesta puheenaiheesta, onko lapset parempi kasvattaa kotona vai laittaa heidät hoitoon?

Hoitojärjestelyt ovat aina perheen sisäisiä ratkaisuja, joita ei voi laittaa oikein-väärin-akselille. Perheen hoitoratkaisu syntyy monien seikkojen yhteentulemana ja sitä tulee muiden ihmisten kunnioittaa. Esim. vanhempien työt, luonteet ja sairaudet vaikuttavat. Joskus lapselle on hyvä käydä kodin ulkopuolisessa hoidossa, vaikka äiti olisi kotonakin. Näin esim. erilaisissa lastensuojelullisissa tilanteissa ja joissain terveydellisissä tilanteissa.

Sinulla on suosittu lastenvaateblogi, mistä kuitenkin löytyy kaikkea muutakin lapsiperheille suunnattua. Mistä idea bloggaamiseen lähti, ja mikä saa sinut jatkamaan vuosi vuoden jälkeen?

Aloin bloggaamaan hetken mielijohteesta, kun lapset olivat vauvoja. Istuin koneella ja eksyin ensimmäistä kertaa lastenvaateblogiin, jota ylläpiti palkatut blogistit. Myös random-lukijoiden oli mahdollista perustaa oma blogi ja niin päätin yhtäkkiä tehdä. En ole katunut päätöstä. Bloggaaminen on tuonut paljon hyvää tullessaan: kehittänyt valokuvaustaitoja, tuonut interaktiivisen maailman lukijoiden ja minun välille, useita kivoja hetkiä lastenvaatteiden ja muun hömpän parissa. Jaamme lukijoiden ja muiden bloggareitten kesken myös alevinkkejä ja ideoita, ruokaohjeita ja tapahtumatipsejä. Bloggaaminen on mieleinen harrastus ja tietynlainen elämäntapa.

Bloggaaminen varmaankin antaa vastaavasti jaksamista arkeen ja vastapainoa opiskeluun. Mitä mieltä olet blogien ja sosiaalisen median käytössä opinnoissa, niin koulussa kuin muissakin opinahjoissa?

Nuoremmalle polvelle blogit ja sosiaalinen media ovat tulleet jo “äidinmaidossa”, niissä ei ole mitään ihmeellistä. Maailmassa ei ole enää maantieteellisiä välimatkoja ja se lähentää kansoja ja kulttuureja, mikä on tietenkin hyvä. Kaikki mikä edistää oppimista, on hyvästä.

Kiitos mielenkiintoisista vastauksista!

Onnea opintoihisi sekä kaikkea hyvää blogi- ja perhe-elämääsi!

Katso muut Vieraskynäpostaukset tästä linkistä!

Haluatko Vieraskynäksi?

Advertisements