Rasisminvastainen viikko

Tags

Tänään alkoi rasisminvastainen viikko. Mitä on rasismi? Millä tavoin se ilmenee? Onko tietty rasistinen ilmaisu rasismin ilmentymä? Voiko rasisti ystävystyä vaikkapa tummaihoisen kanssa – ja jatkaa silti rasistista käytöstään (muita (tummaihoisia) kohtaan)?

Ylen sivuilla kerrotaan, että

Rasisminvastainen päivä sai alkunsa 21. maaliskuuta vuonna 1960, kun 69 rauhanomaista rotuerottelun vastaista mielenosoittajaa kuoli poliisin luoteihin Etelä-Afrikassa.

Paljon on varmasti korjaantunut noista ajoista, mutta paljon uusia epäkohtia on tullut vanhojen rinnalle. Vaikka ei ihan rasistisia piirteitä nykymedia täytäkään, usein pohdin, kuinka yksipuolisen kuvan monet uutiset tietyistä maailmankolkista antavat. Aikoinaan Namibiassa ollessani äitini oli huolissaan, olemmeko varmasti ok, kun “siellä on se sotakin ja kaikkea”. Öö, mikä sota, en oo kuullutkaan, vastasin..

Siksikin on mukava välillä lukea sellaisia kotiin ilmaiseksi tulevia lehtiä kuin Kehitys ja MaailmanKuva. (Kehitys-lehden mainitsin jo postauksessani global.finland.) Maailman Kuvalehden vuosikerta maksaa 34 euroa. Kyseisten lehtien maailmankuva on osittain jopa täysin erilainen kuin suuren osan muiden uutisten. Nimenomaan positiivisiakin juttuja tarvitaan, ihan valtamedioissa. Onneksi sentään on hyviä blogeja, mistä voi lukea hyviäkin tarinoita – vaikkapa Afrikan mantereelta.

Julkaisin vieraskirjoituksena hyvinvointibloggaaja Varpu Tavin kaksi tarinaa tämän Botswanan savanniseikkailuistaan:

Parempi nainen

Liikuntaa alkuihmisten tapaan

Tämäntapaisia juttuja on aina mukava lukea! Samoin arjen hyviä rasisminvastaisia tekoja sekä julkkisten haastatteluja aiheesta sekä muuta materiaalia, mitä löytyy sivustolta luovuennakkoluuloistasi.fi. Myös erilaiset tapahtumat ja konsertit ovat oiva keino kiinnittää huomio tärkeään asiaan.

Tietoa rasisminvastaisesta viikosta, tapahtumista ym. on koottu Punaisen Ristin sivuille. Myös Rasmus eli rasismin ja muukalaisvihan vastainen verkosto on koonnut viikon tapahtumia eri paikkakunnilla.

Punainen Risti tarjoaa myös rasisminvastaista materiaalia oppilaitoksille:

Botswana 227

Botswana 227 (Photo credit: hollyladd)

Advertisements

Osallistu arvontaan, hyvät mahdollisuudet voittaa englanninkielinen lehti!

Tags

Kolmas arvontani suoritetaan KieliKoru-blogissa naistenpäivänä, jolloin arvon kaikkien kommentoijien kesken englanninkielisen lehden. Valittavana lehtenä on yksi seuraavista (linkit vievät kyseisten lehtien sivuille)

Arvontaan pääset tästä!

Mediapäiväkirja

Tags

Mediakasvatus.fi -sivustolla vinkataan pitämään mediapäiväkirjaa hiihtolomaviikolla. Osalla loma on jo mennyt, osalla menossa ja osalla vasta edessäpäin, mutta hyvä idea muillekin ajankohdille kuin lomaviikolle!

Mediakasvatukseen liittyen kannattaa kurkata myös Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus MEKU:n sivuille.

Katso muut Tekemistä tiistaille -postaukset tästä!

Oppimisvaikeudet ja oppimistyylit Part II

Tags

, ,

“Vuonna 2000 luku- ja kirjoitustaidoton ei ole se, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa, vaan se, joka ei pysty oppimaan, poisoppimaan ja oppimaan asioita uudelleen.”

Alvin Toffler

Esittelin tässä taannoin Barbara Prashnigin kirjaa Eläköön oppiminen!, mistä ylläoleva lausahdus on peräisin, samoin postauksen lopussa oleva sitaatti. Esittelen tässä vielä hieman lisää Prashnigin näkemyksiä oppimisesta ja opettamisesta. Laitan tämän otsikon “oppimisvaikeudet ja oppimistyylit” alle, koska kuten Prashnig niin moneen otteeseen muistuttaa, monet oppimisvaikeuksina pidetyt jutut juontavatkin juurensa vääränlaisiin opiskelu- ja opetustottumuksiin ja ns. oppimishäiriöiset lapset eivät ole saaneet tyyliensä mukaista opetusta.

OPPIMISEEN LIITTYVIÄ USKOMUKSIA

Prashnig kumoaa vanhoja oppimiseen ja opettamiseen liittyviä uskomuksia ja pinttyneitä tapoja. Ensinnäkin, oppilaat eivät opikaan selkä suorana pulpetin tai pöydän ääressä kovalla tuolilla istuen, jolloin 75% kehonpainosta tukeutuu vain neljän neliötuuman osaan luustosta, toisin sanoen istuessa vain noin neljä neliösenttimetriä luustosta joutuu kannattelemaan 75% koko ruumiinpainosta. Oppimistulokset paranevat vapaammassa oppimisympäristössä, missä voi myös liikkua.

Oikeastaanhan tämä on päivänselvää, itsekin opin ja pystyn keskittymään paljon paremmin, jos ei tarvitse koko ajan istua kovalla tuolilla, missä ei saa jalkoja ylös tai oltua rennommin. Silti kouluissa kielletään nostamasta jalkoja pulpetille tai toiselle tuolille ja käsketään istumaan nätisti hiljaa paikoillaan – sillä kovalla tuolilla. Monet oppilaat, ketkä eivät kertakaikkiaan pysty istumaan aloillaan 10-15 minuuttia enempää ja haluavat liikkua tihein väliajoin, leimataan oppimishäiriöisiksi. He vain oppivat eri lailla, muistuttaa Prashnig.

Vastoin hyvin yleistä harhaluuloa, kaikki opiskelijat eivät pysty keskittymään täydessä hiljaisuudessa. Prashnigin mukaan monet aikuisopiskelijat suoriutuvat parhaiten kuunnellessaan taustamusiikkia eivätkä nuoremmatkaan oppilaat usein opi aivan hiljaisessa oppimisympäristössä. Ehkä tämä voi olla myös tottumiskysymys, itse opiskelin yläkoulu- ja lukioaikoinani mieluiten kuunnellen musiikkia, mutta ihan tärkeimmät opiskelut tein silti hiljaisessa ympäristössä. Yliopistossa ollessani minulla oli vaikeaa keskittyä opiskeluun kirjastossa, kun siellä oli niin hiljaista (ja piti istua sillä kovalla tuolilla, ja kylmäkin välillä oli). Nykyisin opiskelisin mieluiten ilman taustamusiikkia, mutta tiettyjä asioita kerratessani tai tekstejä silmäillessäni taustamusiikki voisi toimia.

Onneksi nykyään pienet “luokassa vaeltelut” taitavat monesti ollakin sallittuja, kunhan oppitunti ei siitä keskeydy ja jos siitä ei häiriötä ole, ja kaverin kanssa voi tehdä tietynlaisia tehtäviä ja kysyä neuvoa. Tietenkin tietyissä tilanteissa istutaan ja kuunnellaan, mutta välillä on sallittava pieni pulina ja kaverin luona käyminen, kynän teroittaminen roskiksen luona tms. Open huoneessa -blogin kirjoittaja tämän kiteyttääkin näin:

Oppilaille tulee kertoa, milloin pitää keskittyä olemaan hiljaa ja kuuntelemaan ja milloin he saavat vapaammin soveltaa oppimaansa. Tehtäviä voi tehdä yhdessä, kaveria voi auttaa ja riemunkiljahdukset ja turhautumisen tuhahdukset ovat sallittuja. Ehdotonta hiljaisuutta vaadin ainoastaan silloin, kun opetan jotain asiaa, koetilaisuudessa ja kirjoitelmia laadittaessa.

Kaikenlaisiin luokassa esiintyviin häiriötekijöihin tulee puuttua välittömästi. Luokkakaverin nimittely, tökkiminen tai muu ärsyttäminen on pannassa.

Kirkas valaistus ei Prashnigin mukaan ole tarpeellinen luokkahuoneessa, päinvastoin: se saattaa saada oppilaat levottomiksi ja hermostuneiksi. Tämä kannattaa muistaa etenkin “oppimishäiriöisten” oppilaiden kanssa: varsinkin loistevalaisimet stimuloivat heidän aivotoimintaansa liikaa ja heistä tulee hyperaktiivisia. Itse olen havainnut himmeämmän valaistuksen mieltymyksen usean ryhmän kanssa: kysyessäni, laitetaanko valot päälle vai opiskellaanko ilman valoja oppilaat hyvin usein valitsevat päivänvalon tai himmeän valaistuksen. (Toki pimeimpänä vuodenaikana Suomessa pitää jonkinlainen keinovalo luokassa olla :D) Vasenta aivopuoliskoa käyttävät ihmiset opiskelevat mieluiten kirkkaassa valaistuksessa ja hiljaisuudessa, kun taas oikeaa aivopuoliskoa käyttävät tykkäävät hämärästä ja melusta tai musiikista.

Myös lämpötilalla on merkitystä oppimisessa: toiset työskentelevät mieluummin lämpimässä, toiset viileässä.

Syönti ja purkan mässytys oppitunneilla yleensä kielletään. Jokseenkin yllättävää mielestäni on, että monet oppilaat pystyvät keskittymään paremmin, kun he saavat samalla napostella, pureskella tai juoda jotakin. Itse tykkäsin yliopistossa opiskeluaikoinani, kun isoilla luennoilla sai hörppiä samalla kahvia, mutta luokissa pidettävillä oppitunneilla ei välttämättä saanutkaan kahvikuppia tai pientä naposteltavaa mukaan. Kerran opettaja jopa kieltäytyi antamasta koepaperia eteeni, kun tulin luokkaan kahvilasta ostamani rinkelin ja kahvin kanssa, kun en ollut koko päivänä ehtinyt muuta syömään. Yo-kirjoituksissa nautin, kun välillä sai syödä ja sitten taas kirjoittaa, mutta varmasti ilman syömistä yo-kokeet olisivat olleet tuskaa! Olen siis tyypillinen oikean aivopuoliskon käyttäjä tässäkin suhteessa: vasenta aivopuoliskoa käyttävät eivät tarvitse välipaloja opiskelun lomassa, kun taas oikeaa aivopuoliskoa käyttävät tykkäävät valipalojen nauttimisesta. Pitäisikö siis oppilaiden antaa jauhaa niitä purkkiaan oppitunneilla? Vaikka kuinka oikeaa aivopuoliskoa käyttäviä luokassani olisi, en silti antaisi sitä limpparia tai energiajuomia litkiä..

Kaikki oppilaat eivät pysty keskittymään vaikeisiin aineisiin varhain aamulla! Varsinkin oppimishäiriöisiksi leimatut oppilaat oppivat vaikeita aineita paremmin nimenomaan aamupäivän myöhäistunteina tai iltapäivällä. Mutta minkäs teet, ei varmaankaan koulua voida järjestää kaikille sopiviksi ajankohdiksi, vai kuka tulisi yökouluun opettamaan yökyöpeleille?

RENTOUTUMINEN OPISKELUSSA

Kirjassaan Prashnig puhuu rentoutumisen merkityksestä oppimisessa ja keskittymisessä: aivoaallot tulisi muuttaa Beta-tilasta oppimisen kannalta parhaaseen Alfa-tilaan. Prashnig esittelee keskittymisharjoituksia tähän tilaan pääsemiseksi, mutta myös aivovoimistelua auttamaan keskittymään paremmin opiskelun aikana. Prashnig muistuttaa myös runsaan veden juomisen tärkeydestä, koska oppiminen ja keskittyminen, kuten kaikki muutkin henkiset ja fyysiset toiminnot, kuluttavat kehon nesteitä. Stressaantuneena vettä tulee juoda tuplamäärä!

Opiskelun on myös oltava mielekästä ja sen parissa on viihdyttävä, muuten asioita on vaikea muistaa.

AISTIT OPPIMISESSA

Prashnigin mukaan ihmisen kuudesta aistista eniten tiedon omaksumiseen, muistiin ja oppimiseen vaikuttavat näkö-, kuulo-, kosketus- ja tuntoaisti eli visuaalinen, auditiivinen, taktiilinen ja kinesteettinen modaliteetti tai aistimieltymys. Mieti, miten ihan pieni lapsi oppii ja muistaa. Kyllä, koko kehollaan, siis kinesteettisesti. Seuraavaksi kehittyy taktiilinen modaliteetti: lapset koskettelevat kaikkea heitä kiinnostavaa, ovat vuorovaikutuksessa esineiden ja ihmisten kanssa. Kahdeksanvuotiailla lapsilla saattaa alkaa esiintyä visuaalisia mieltymyksiä, jolloin he omaksuvat tietoa nimenomaan havainnoimalla ja tarkkailemalla ympäristöään. 11-vuotiaana monilla kehittyy auditiivinen modaliteetti, eli lapsi oppii kuulonsa avulla.

Kuitenkin kinesteettinen ja taktiilinen modaliteetti säilyvät useimmilla lapsilla koko alakoulun ajan, ja aikuisistakin kuviteltua paljon harvemmat oppivat kuulo- tai näkömuistin avulla. Silti opetus yhä edelleen perustuu hyvin paljon juuri kuulo- ja näkömuistiin. Monet niistä oppilaista, ketkä on leimattu oppimishäiriöisiksi, oppivat kinesteettisesti tai taktiilisesti. He saattavat tarvita tunto-, lihas- ja liikeaistia sekä tuntemuksiin ja intuitioon liittyvää aistimusta oppiakseen ja omaksuakseen tietoa. Prashnig puhuukin useaan otteeseen käsien ja kokemusten kautta oppimisesta ja korostaa koskettamisen, tunnustelemisen ja tekemisen tärkeyttä oppimisprosessissa. Koosh-pallojen merkitystä hän painottaa läpi kirjan.

Kuuntelemalla sisäistäminen ja suulliset ohjeet on vaikein tapa muistaa ja hahmottaa tietoa. Vaikka itsekin kuinka tietää, että ainakin läksyt olisi hyvä kirjoittaa taululle ylös, tämä usein tuppaa unohtumaan.

Mielenkiintoista on se, että vaikka oppija käyttäisi tiedon omaksumisessa visuaalista aistikanavaa, tiedon mieleen palauttamisessa sama oppija saattaakin käyttää kehon liikettä tai kosketusaistia.

KIRJAN MUU ANTI

Prashnig antaa kirjassaan keinoja pohtia omaa oppimistaan miettimällä opiskelutilanteita, jolloin itse on oppinut parhaiten: mikä vuorokaudenaika oli, työskentelitkö yksin vai ryhmässä, oliko opiskeluympäristössä lämmintä vai viileää,  istuitko paikoillasi, söitkö, oliko mahdollista pitää taukoja? Kirjan kattavalla työskentelytyylianalyysillä on mahdollista kartoittaa omia opiskelu- ja työskentelymenetelmiään laajemminkin. Testin avulla voi myös testata, kumpi aivopuoliskoista on hallitsevana.

Läpi kirjan Prashnigin kuvaukset oikeaa ja vasenta aivopuoliskoa käyttävien ihmisten eroista ihan arkielämässäkin naurattavat, niin hyvin ne kuvaavat omiakin käyttäytymis- ja toimintamalleja. Kyllä, kyllästyn helposti rutiinitehtäviin. En pysty koko aikaa pitäytymään loogisessa ajattelussa. No, en kuitenkaan ihan niin epäjärjestelmällinen ole, enkä niin kahlitsevana koe kaikenlaisia aikatauluja, en ole sopeutumaton (minäkö??), en myöskään elä täydellisessä “luovassa kaaoksessa” enkä toimi vastoin sääntöjä ja määräyksiä, jos en niitä tarpeellisiksi katso.. Hmm, vai pitääkö nämäkin asiat kohdallani paikkansa? Voivatko ne tosiaan kuvata toimintatapojani ja suhtautumistani muihin ihmisiin? Mitä jos käyttäytymismalleissani onkin hiomista??

Hyvä kirja myös itsetutkiskeluun, suosittelen!

“Oppimisessa on kysymys asenteesta eikä kyvykkyydestä.”

Tri Georgi Lozanov

Lue Prashnigin kirjaan liittyen myös Oppimisvaikeudet ja oppimistyylit Part I.

Mitä oppiminen on?

Tags

Jos olet joskus pohtinut, mitä oppiminen on, nyt siihen on saatavana mahtavia vastauksia. Tämän viikon sunnuntaisuosikkini on oivallusblogi www.oppiminen.com!

Lisää oppimisesta:

http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/sisalto.htm

http://www.ideapakka.fi/

http://oppimisentaidot.wordpress.com/

http://eideneurolearningblog.blogspot.com/

Katso muut sunnuntaisuosikit klikkaamalla tästä.

Kieleen, kulttuureihin, oppimiseen, koulutukseen ja someen liittyviä blogeja

Tags

, , ,

Viimeisessä blogipostauksessani mainitsin, että loin vielä yhden blogin, mihin kokoan kaikkien blogieni postaukset aikajärjestykseen, että pysyn itsekin paremmin kärryillä ;) Perustin tuon blogin Bloggeriin, koska ensinnäkin tykkään sen lukulistasta sekä blogiluetteloista, mitä saa kätevästi päivitettyä blogiin. Toisekseen Bloggerin lukijana on helppo tilata tämä blogi, niin saa kaikkien blogieni päivitykset suoraan lukulistalleen, kun Twitterin kautta seuraamalla näkee vain postausten otsikot ja kaikki eivät Facebookissa ole.

Bloggerin Enkun sivupalkista löytyy nyt lauantailinkki jos toinenkin. Oman lukulistani jaottelin helpommin seurattavaksi blogin sivulle blogien päivittymisjärjestyksessä seuraavien otsikoiden alle:

  • kieliblogit
  • ulkomaat, matkailu, kulttuurit
  • oppimista
  • opeblogit, koulutus ja koulumaailma
  • blogeja sosiaaliseen mediaan ja tietotekniikkaan liittyen
  • ajatuksia, työtä, kulttuuria, musiikkia, kuvia ja muuta
  • operyhmiä ja -sivuja sekä koulutustietokantoja netissä

Näkyvillä sivupalkissa on viisi blogia, mutta näet loputkin klikkaamalla kunkin blogiluettelon alapuolelta ‘näytä kaikki’. Jos itse kirjoitat jotain blogia tai tiedät sellaisen, joka listoihin kävisi ja haluat sen lisätä, ota yhteyttä!

Todella kattava englanninkielinen koulutusmaailmaan liityvä blogi- ja linkkilista on Joanne Jacobsin sivuilla!

Tutustuaksesi muiden lauantaiden linkkeihin klikkaa tästä. Tosin siellä on tähän mennessä vasta yksi linkki, mutta myöhemmin tulee lisää :)

TEKEMISTÄ TIISTAILLE: Krista, Inna, Senja ja Victor opettavat sinulle kieliä!

Tags

, , , ,

Huh huh. Nyt jos tekeminen tälle tiistaille loppuu kesken niin kehotan kurkkaamaan Facebookin valikoimaan kielen tarjonnan osalta.

Krista opettaa sinulle englantia,

Krista teaches you English a.k.a Practice makes Perfect. Jokes & new articles with Finnish vocabulary (sanasto) & grammar rules (kielioppisäännöt). There are easy things for beginners as well as more advanced stuff. Lots of proverbs & idioms as well as weekly grammar posts

Inna opettaa Sinulle venäjää,

Inna opettaa Sinulle venäjää on syntynyt Suomen itsenäisyyspäivänä 2011 ja on tarkoitettu niille, jotka opiskelevat tai haluavat oppia venäjän kieltä. Yksi sana päivässä – 366 sanaa vuonna 2012. Tiedoksi: riittävä venäjän kielen perussanavarasto on n. 2000 sanaa. Tsemppiä!

Senja opettaa sinulle ruotsia

Täällä harjoitellaan riemuruotsia, älsklingssvenska. Hyppää messiin pistelemään ruotsin kieltä, kulttuuria ja sääntöjä sekä niitä vahvistavia poikkeuksia. Kieli opissa ja etenkin poskella.

ja Victor treenaa svenskaa!

Victor on 15-vuotias poika, joka on lahjottu opiskelemaan täällä ruotsia. Sinä voit samalla oppia ruotsalaisesta musiikista sillä tänä vuonna Victor esittelee joka arkipäivä uuden ruotsalaisen biisin.

Snackaa ruotsiksi ja voita elokuvalippu! Victor on lupautunut mukaan Svenska nu! -kampanjaan, etenkin siksi että Tukholmassa asuu yksi tyttö, jonka kanssa olisi hauska osata snackata ruotsiksi. Svenska Nu:n tekijät haluavat palkita myös muita keskustelijoita ja antavat elokuvalippuja hauskimmille, oudoimmille ja höperöimmille kommenteille.

Ja Svenska nu -sivut piti linkittää myös :)

Senja löytyy myös blogimaailmasta, samoin Krista. Sinne vaan oppimaan lisää kieliä! :)

Katso muut Tekemistä tiistaille -postaukset tästä!

MAANANTAIN MAINOSTUSTA: Suomi-Venäjä-Seuran arvontaa (mm. lippu DDT:n keikalle)

Tags

,

Vielä ehdit mukaan Suomi-Venäjä-Seuran arvontaan, missä voit voittaa lipun venäläisen rockyhtyeen DDT:n keikalle Tampereelle 1.4.! Muut palkinnot ovat

– Maatuska-aiheinen paperinukkesarja, 1 kpl
– Venäjä-aiheinen vuoden 2012 seinäkalenteri, 3 kpl
– Sugri-Rock 2010 -kiertuepaita, 2 kpl

Pidä kiirettä!

Muut Maanantain mainostusta -postaukset löytyvät klikkaamalla täältä.

Diginatiivi sukupolvi

Tags

,

Tänä viikonloppuna minulla ei ole varsinaista vieraskynäpostausta, mutta kokoan tähän luettavaksi linkkejä eri medioihin tällä viikolla pinnalla olleista jutuista: nuorten luultua huonommasta medianlukutaidosta, koulujen kännykkäkielloista, iPadien käytöstä kouluissa.

Nettisukupolvi, diginatiivit..

Vuonna 1993 ja sen jälkeen syntyneitä nuoria on kutsuttu diginatiiveiksi. Nimitys on tarkoitettu myönteiseksi: oletetaan, että mediatekniikan viimeaikaiset muutokset ovat vaikuttaneet nettiaikakauden nuoriin perustavasti. Tutkimustieto ei kuitenkaan tue oletusta.

Tässä HS.fi-sivun artikkelissa kerrotaan myös, että

Painettu kirja tarjoaa nimiölehtineen, ulkoasuineen ja julkaisutietoineen kontekstitietoa, joka helpottaa kirjassa esitettyjen väitteiden arviointia. Verkossa laadukas tieto on yhtä lailla kuin viihdejuorutkin samaa hajutonta ja mautonta bittivirtaa. Meidän kirjanatiivien tehtävä on varmistaa, ettei jälkeemme tulevien sukupolvien tietoympäristö jää taulutietokonettakin ohuemmaksi.

Hurjaa tekstiä sinänsä koko tuo artikkeli, mutta niin ymmärrettävää. Tuntuu, että itsekään en jaksa kunnolla syventyä nettiartikkeleihin, niihinhän voi aina palata takaisin (kovin usein ei kyllä tule palattua..), mutta konkreettisia kirjallisia, painettuja tekstejä on helpompi lukea ja hahmottaa.

Lions-klubit ovat jakaneet nelosluokkalaisille 24-sivuista Vastuu on minun -opaskirjaa, mutta varmaankaan kaikki koulut eivät tässä ole olleet osallisina :/

Tarkoitus on auttaa perheitä kohtaamaan kotitietokoneen ja internetin käyttöön liittyviä haasteita ja huomioon otettavia seikkoja. Oppaasta löytyy konkreettista apua ongelmatilanteiden välttämiseen ja niistä selviämiseen. Oppaassa on myös tiivistetty, Internetin käyttöä ja terminologian ymmärtämistä helpottava sanasto aiheeseen liittyen. Yksi opppaan tärkeimmistä tehtävistä on antaa vanhemmille välineitä keskustella lasten ja nuorten kanssa tietokoneen ja internetin käyttöön liittyvistä asioista.

Lapsiperheiden ajankäyttöä selvittäneen Väestöliiton perhebarometrin mukaan

Ruutuajan – eli television katseluun, tietokoneella pelaamiseen tai muuhun tietokoneella puuhailuun kuluvan ajan – osuus nuorten arkipäivästä on kasvanut selvästi viimeksi kuluneina kymmenenä vuotena. Ruutuaika vie koulupäivinä peruskouluikäisiltä pojilta 3,0 tuntia ja tytöiltä 2,5 tuntia, vapaapäivinä aika kohoaa pojilla lähes 4 tuntiin ja tytöillä lähes 3,5 tuntiin.  Tietokone on syönyt aikaa televisiolta, tietokoneella vietetty aika on lähes kaksinkertaistunut peruskouluikäisillä ja kolminkertaistunut tätä vanhemmilla pojilla. Tytöillä muutos on ollut vielä suurempi, mutta heillä tietokoneen parissa vietetty aika jää poikia vähäisemmäksi. Samalla liikuntaan ja ulkoiluun sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen käytetty aika on vähentynyt sekä tytöillä että pojilla.

Miikka Salavuon blogissa esitellään nuoria sosiaalisen median käyttäjinä. Kannattaa lukea! Esa Kukkasniemi Jokikunnan koulusta taas on laatinut esityksen Lapsi verkossa – 7-16-vuotiaan verkkomaailma.

Entäs ne kännykät kouluissa? Kai-Ari Lundell pohtii kännykkäkieltoa kouluissa. Aiheesta käytiin Facebookissa paljonkin keskustelua opettajien ryhmissä puolesta ja vastaan, mutta Kiviojan koulun omat perustelut mediakohun nostattaneelle kiellolle voi lukea täältä. Sittemmin MTV3:n sivuilla uutisoitiin, ettei säteilyturvakeskus kannata kännykkäkieltoja.

iPad vai oppikirja? Tutkimuksen mukaan iPad on oppikirjaa tehokkaampi! Aiheesta lisää englanniksi löytyy runsaasti googlettamalla. Sormet on jännä paikka. Siellä phditaan mm., miten iPad taipuu lukio-opintoihin.

Mielenkiintoisia aikoja eletään. Kun miettii, miten vaikkapa 15 vuotta sitten pidettiin yhteyttä kavereihin siellä 50 metrin tai 5 000 kilometrin päässä ja miten opiskeltiin, monta asiaa on muuttunut.. Sitä ihmetellessä, täältä löytyy vielä vanhemmuuden roolikartta.

Hyvää sunnuntain jatkoa itse kullekin!

TORSTAIN TOIVEPOSTAUS: Oppimisvaikeudet ja oppimistyylit Part I / Barbara Prashnig: Eläköön erilaisuus + MAHDOLLISUUS VOITTAA

Tags

, , ,

On olemassa ainoastaan huonoa opetusta – ei oppimisvaikeuksia.

Minulta pyydettiin postausta dysleksiasta ja kielenopiskelusta. Dysleksiaa en itse osaa ruveta käsittelemään sen tarkemmin, mutta ajattelin koota postauksia oppimisvaikeuksiin ja oppimistyyleihin liittyen. Aloitan katsauksella Barbara Prashnigin opukseen Eläköön erilaisuus – oppimisen vallankumous käytännössä. Paremman elämisen, oppimisen ja työskentelyn opas, joka on yhtenä vaihtoehtona arvontapalkinnoista 14.2. suoritettavassa arvonnassa.

Prashnig tuo kirjassaan esille ajatuksen, ettei oppimisvaikeuksia ja oppimishäiriöisiä oppijoita ole, vaan oppimishäiriöisiksi leimatut eivät ole saaneet oppimistyyliensä mukaista opetusta. Tässä suhteessa siis juttuni otsikointi menee aivan metsään, mutta en nyt keksi tähän hätään parempaakaan, joka blogipostauksieni teemaa kuvaisi :)

Prashnig on itävaltalaissyntyinen opettaja ja kouluttaja Uudesta Seelannista, joka on mm. tutkinut oppimistyylejä, älykkyyden eri lajeja ja nopeutettua oppimista. Kirja pohjautuu lukuisiin tutkimustuloksiin, mutta Prashnig yhdistelee suuntauksia ja luo laajempia kokonaisuuksia. Kirja antaa hyvän katsauksen oppimistyylimalleihin, tarjoaa askeleita kohti muutosta, esittelee aivovoimisteluharjoituksia, vinkkaa opettajille, miten lisätä oppilaiden motivaatiota ja kehittää taitoja, houkuttelee pohtimaan omaa oppimistyyliä ja mahdollisia toimintapinttymiä. Kirjassa mm. puhutaan oppimiseen liittyvistä uskomuksista, aikaisempien oppimiskokemusten vaikuttamisesta oppimiseen myöhemmin, itseensä ja tyyliinsä luottamisesta, mutta myös kumotaan oppimiseen liittyviä yleisiä harhaluuloja, esitellään musiikkivalikoimaa mielialaa kohottavaan ja energiaa lisäävään musiikkiin ja paljon muuta. Prashnig painottaa, että oman oppimistyylin tiedostamisen lisäksi on tärkeää ymmärtää perheenjäsentensä ja työkavereidensa tapa oppia, työskennellä ja hahmottaa maailmaa. Tulen palaamaan tämän kirjan antiin myöhemmissä oppimisteemaan liittyvissä postauksissani!

Kirja ei keskity vain oppimiseen ja opiskeluun, vaan myös työelämään. Jos et tunnista todellista työskentelytyyliäsi, Prashnigin mukaan tämä vaikuttaa jokapäiväiseen elämääsi, siihen, miltä sinusta tuntuu ja siihen, miten selviydyt työstäsi. Saatat tiedostamattomasti yrittää sopeutua toisten vaatimuksiin heidän tavallaan, joka ei ehkä sinulle sovikaan, tämä kokenut kouluttaja varoittaa.

Prashnig tuo tyylierojen ymmärtämisen aina kotioloihin asti. Hän puhuu sukupuolten välisistä eroista toiminnan suhteen ja kumppanin henkilökohtaisten tyylien ja elämäntapojen ymmärtämisen tärkeydestä. Prashnig todistelee, että jopa hänen kissansa ovat hyötyneet aviopuolisoiden oppimisretkestä toistensa tyylien eroihin ja toimintatapojen erilaisuuteen. Kissoistakin on nyt tullut seurallisia, kun ne ennen eivät viihtyneet sisällä!

Jos olisin aikanaan tiennyt, mitä nyt tiedän eri tyyleistä ja eri ihmisille erilaisista vastenmielisistä asioista, biologisista tarpeista ja erilaisuudesta, minä itse ja perheeni olisimme säästyneet turhautumisilta, sydänsuruilta ja epätoivolta. Olisin ymmärtänyt, että päivittäiset turhaumamme ja levottomuutemme johtuvat negatiivista käyttäytymistä aiheuttavien erilaisten tiedonkäsittelytyylien väärin ymmärtämisestä ja tulkitsemisesta. Mutta kuten nyt itsekin alan huomata, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia lisää itsestäni ja mieheni tyylin piirteistä.

(Suora kopsu sivulta 183, paitsi kirjan painovirhe sanassa asioita korjattu ;)

Prashnig vakuuttaa, että “pahoista tavoista” pääsee eroon tiedostamalla ne ja luomalla uusia ajatusmalleja: toistamalla niitä tarpeeksi usein niistä tulee uusia, automaattisia tapoja. Ajattelutapojaan muuttamalla saa myönteisemmän minäkäsityksen, mikä lisää ymmärrystä ja kehittää aivotoimintaa. Kun opit tuntemaan itsesi ja käyttämään kirjassa kuvattuja strategioita,

opit, opiskelet ja työskentelet tehokkaammin, mutta myös nautit kaikesta tästä enemmän,

hän lupaa.

Prashnig paneutuu pitkin kirjaa vasenta ja oikeaa aivopuoliskoa käyttävien oppijoiden tiedonkäsittelytyylien eroihin, eli analyyttiseen ja holistiseen ajatusmalliin, mitä voi omalla kohdallaankin arvioida selkeän testin avulla. Kirjasta löytyy muitakin testejä ja pohdintaharjoituksia, mm. 9-sivuinen työskentelytyylianalyysi ja lomake, jonka avulla voi pohtia, miten lisätä joustavuutta, tämä kun lisää myös aivojen toimintakykyä. Kirjassa on runsaasti omia mietintä- ja keskittymisharjoitteita. Kirjoittaja kehoittaa esimerkiksi pohtimaan, millä kaikilla tavoilla pystyt rentoutumaan, rentoutuminen kun on yksi avainsanoista oppimisessa. Kirjan loppupuolella on vielä oppimisasenteiden jälkitesti, jonka pistemääriä kehoitetaan vertaamaan ennen kirjan aloittamista saatuihin esitestin pisteisiin.

Olen luullut tiedostavani oman oppimistyylini hyvin, mutta enpä ennen ole tajunnut sen vaikuttavan myös jokapäiväiseen elämään! Itselleni mielenkiintoisinta oli lukea ajankäyttöön liittyvä luku, joka käsitteli analyyttisen ja holistisen ajatusmallin erilaista suhtautumista aikaan, mutta jäin kaipaamaan ihan oikeita, vieläkin konkreettisempia neuvoja tuohon ajanhallintaan :) Myös Hidasta elämää -sivustolla viitataan Prashnigin luokitteluun ajankäytön suhteen, sieltä kannattaa kurkata selkeä jaottelu täsmälliseen analyyttiseen, epäjärjestelmälliseen holistiseen ja joustavaan tyyppiin!

Erityisen hauska oli luku, joka todisti oppimis- ja työskentelytyylien olevan elämäntapoja ja vaikuttavan niin ostoksilla käynnin analyyttisyyteen/spontaaniuteen, keittokirjan ohjeiden tunnolliseen noudattamiseen/ruoanlaiton luovuuteen ja kirjeen postittamisen helppouteen/vaikeuteen. Vasemman/oikean aivopuoliskon hallitsevuus vaikuttaa jopa hammastahnaputkilon puristamiseen! Tunnistin niin itseni näistä kuvauksista, mutta aloin pohtia myös läheisteni tapoja toimia eri tavalla.

Kirjan kuvitus on mielestäni tökeröä, mutta kirja on juuri sopivankokoinen: ei liian pieni, eikä liian isosivuinen. Kirjan asettelun ansiosta teksti on helppo hahmottaa. Vasemmalla sivulla on esitetty ajatuksia, kaavioita, visuaalisia menetelmiä, harjoituksia, mielikuvakarttoja. Erityistä plussaa kirjan graafisessa asettelussa on runsas marginaalitila, tilaa omille muistiinpanoille muutenkin sekä tiheä väliotsikointi. Valmiit tiivistävät lausekkeet marginaalissa toisaalta selkeyttävät tekstin sisällön hallintaa, toisaalta alkavat jo häiritä lukemista. Myös kursivointia on omasta mielestäni liikaa, vaikka tämä perustellaan suggestopedisellä kirjoittamistyylillä. Itse olisin suomentajana kursivoinut välillä erityylisesti, mutta nämä asiat ovat varmasti niin henkilökohtaisia – ehkä juuri niitä tyylieroja? Kirjan lopussa on laajahko englanninkielisen oheislukemiston lista, mutta samantyylinen oheislukemisto olisi ollut hyvä olla mukana myös suomenkielisillä kirjoilla varustettuna, onhan tuottajana Suomessa Jyväskylän yliopisto.

Ikävä kyllä englanti lähtökielenä paistaa läpi kirjan suomennoksessa ajoittain. Ei silti kannata antaa kielen häiritä, koska kirja on tutustumisen arvoinen. Tästä omasta vuonna 1996 julkaistusta kirjasta on tuoreempikin versio.

All in all, hyödyllinen kirja kaikille eri oppimistyyleistä kiinnostuneille, uusia opiskelutekniikkoja pohdiskeleville, opettajille ja kouluttajille, lasten vanhemmille, erilaisia työskentelytapoja työelämässä halajaville, ja jopa parisuhdekriisissä oleville! Parhaimmillaan kirja on antaessaan vinkkejä omien oppimis- ja toimintatapojen tarkasteluun – ja romuttamiseen. Ns. “hyvät” oppijat saavat varmasti uusia näkökantoja ja ne “huonommat” uskoa siihen, että voivat oppia paremmin, huolimatta aikaisemmista huonoista oppimiskokemuksista.

Lue Prashnigin kirjaan liittyen myös Oppimisvaikeudet ja oppimistyylit Part II.

Lisää aiheesta:

Haastattelu AIKU-hankkeen sivuilla

Creative Learning Centre

The Power of Diversity