Kuinka kummassa voi olla mahdollista, että vaikka kuinka päättää olla levittelemättä papereitaan ja monisteitaan ja kirjojaan koulussa pitkin luokkaa ja kotona pitkin huonetta – tai taloa – niin ne paperit ja kirjat eivät vaan pysy yhdessä kasassa. Tai ainakaan oikeassa järjestyksessä.
Kun pitää oppituntia, luulisi olevan helppoa laittaa monisteet takaisin kansioon niiden alkuperäisessä järjestyksessä, mutta jotenkin vaan onnistun aina ne sotkemaan epäloogiseen järjestykseen tunnin kuluessa ja kotona minulla menee aina tovi niitä setviessä. Välillä tuntia pitäessäni hukkaan jonkin tärkeän paperin ja sitten pitää yrittää luovia ilman sitä, kuten tänään. Unohdin itsekin, mitä sana patchy tarkoittaa ja olin jo hukannut lunttilapun, mihin olin sen aiemmin kirjoittanut varulta. Niinpä kysyin oppilailta retorisen kysymyksen: “Mitä teette, jos ette tiedä jotain sanaa? No, etsitte sen sanakirjasta, esim. täältä.” Näin siis pääsin pälkähästä ja sain heti oppilaille kerrottua sanan merkityksen.
Nettisanakirjat ovatkin oiva apu niin kieltenopiskelijoille kuin -opettajillekin: vastauksen saa heti ensin etsimättä luokasta sanakirjaa ja sitten oikeaa kirjainta, minkä kohdalta kyseinen sana löytyy, mutta kaikkia erikoismerkityksiä nettisanakirjat eivät kuitenkaan tunne. Silloin on parempi turvautua perinteiseen painettuun sanakirjaan.
Mutta kunpa joku vielä keksisi oivan avun siihen kansioitten järjestäytymättömyyteenkin.. Ideas, anyone?!
